Koska aion huomenna aloittaa tosissaan tämän projektin, täytyy alustava suunnitelma tehdä viimeistään nyt.
Yhtenä vinnkinä on viimeisen tunnin, tai jopa kahden, ennen
nukkumaanmenoa rauhoittaminen. Valojakin olisi hyvä himmentää, mutta se
ei taida ihan vielä onnistua täällä pohjolassa. Mutta televisoin
katselu ei ole sopivaa ilta touhua. Tämä kyllä tuottaa vaikeuksia,
ainakin joskus ja ainakin miehelleni. Mutta tätäkin nyt yritetään.
Toivottavasti mies onnistuu aikeessaan tulla töistä kotiin aikaisemmin,
että ehtisivät touhuta lasten kanssa kotona jo ennen kuutta. Kuudelta
on sitten ruoka-aika. Seitsemän aikaan aletaan valmistautumaan
unitilaan ja kahdeksan aikaan nukkumaan.
Iltarutiinit pitäisi
vielä luoda. Meillä kun niitä ovat vain hampaidenpesu ja pokien
iltamammattelu. Ja vielä oma rutiinikammoni tähän päälle. Olen aina
uskonut, ettei rutiineista ole haittaa, muttan ole uskonut niiden
suuresti auttavankaan. Mutta olen uskotellut sitä, koska en vain pidä
rutiinien ylläpidosta. Nyt aion kyllä yrittää.
Päiväunille ja
aamuheräämisille en aio luoda aikatauluja vielä. Katson aluksi, ovatko
ne tarpeen ja mikä olisi sopiva aika niille. Jos nyt jotakin päätän, se
menee varmasti metsään. En myöskään haluaisi alkaa herätellä lapsia
unilta. Korkeintaan joskus rytmin luomiseksi.
Ihmisen
biologinen rytmi on kuulema 25h, pikkulapsilla jopa 30h, sykli.
Se selittää sen, että itsestään ei vuorokausirytmi pysy ajallaan, vaan
sitä joutuu tahdistamaan oikeastaan joka päivä.
Muistanpa
omasta lapsuudestani, kun olimme pieniä koululaisia. Kaikilla muilla
oli nukkumaanmeno aika viikolla, paitsi minulla. Olin siitä aika
kateellinen ja määräsin itse itselleni nukkumaanmenoajan, kun ei sitä
meillä kukaan muukaan tehnyt. Se aina oli kyllä puolituntia myöhemmin
kuin muilla, enkä tainnut sitä montaa iltaa noudattaa.
sunnuntai, 17. heinäkuu 2005
Kommentit