Iivari on ollut sairaana pitkään. Tänään vihdoin löytyi suusta se kaivattu uusi hammas. Ja jopas on ollut tuulet paremmat tännään. Jo eilenkin onneksi. Minua alkoi jo väsyttää se 1,5 viikkoa kestänyt jatkuva itkeminen ja kantaminen. Sekin siinä sitetn harvmitti toki, että tiesin vauvalla olevan kurjaa ja silti hermoisuin. Mutta lisäksi vähän tympi ja itketti sekin, että esikoinen sitten jäi entsitä vähemmälle huomiolle. Nyt meillä onkin mummu ja vaari käymässä, joten pojat saavat kyllä huomiota. Olemme kaikesta huolimatta jatkaneet pyöräilyä sillointällöin. Ja kun sain ketjun öljyttyä, en enää vaikutakaan täysin nollakuntoiselta. Eilen oli viimeinen tanssitunti, se on harmillista. Olin silti ihan tyytyväinen oppimaani, kun katselin peilistä suoritusta. (Olen aika narsistinen tanssija.) Vaihtari oli ostanut jalkapallo-ottelun katsomista varten pullot olutta meille molemmille. Miten voikaan tuollainen määrä alkoholia (8g) mennä päähän näin valtavasti. Olen tainnut viimeksi juoda moista ainetta aika monta vuotta sitten.