Taisinpa unohtaa mainita, että Oula nousee nykyisin sitten ylös jo
kuudelta. Siinä tahtoo jäädä kyllä omat unet vähiin. Mutta toissa
aamuna jäinkin itse nukkumaan, kun mies nousi pojan kanssa touhuamaan.
Kahdeksan aikaan sitten olikin jo aivan toista nousta ylös. Tänä aamuna
herätys oli sitten vartin yli kuusi, mutta hyvin jaksoin. Nimittäin
eilen sain hyvät ilta unet, kun mies meni töihin ja Oula kesämummolaan.
Heräsin vartin yli kuusi, kun toivat Oulan nukkuma valmiina kotiin. Ja
sitten sainkin hänet unille vaivatta, tissi suuhun ja nukkumaan. Ja
hyvin nukkuivat molemmat pojat yön.
Minä olen sitä äiti tyypiä, joka ei missään nimessä voi rentoutua ja
levähtää, jos pojat ovat yön poissa vierestä. Tai no ehkä Oulan jo
voisinki päästää, mutta Iivari on ihan liian pieni. Ja tiedän
kokemuksesta sen, että Oulan olleesa liian kauan muilla hoidossa, on
sen jälkeen entistä vaikeampaa päästä mihinkään nukkumis ja
lepotilaan.Mutta onneksi meillä on nyt tämä kesämummola, jossa Oula
mielellään viettää iltapäivät, tai vaikka kokopäivän. Ja onneksi ne
oikein levottomat yöt ovat meillä sentään harvinaisuuksia. Pahalta
tuntuu ajatella, että joillakin ne ovat ihan jokaöisiä. Onneksi
keksittiin hoidattaa Iivarin mahavaivat vyöhyketerapeutilla, koska sitä
ennne yöt olivat aika unettomia. Enpä olisi uskonut, että
vyöhyketerapia auttaa näin hienosti.
perjantai, 5. elokuu 2005
Kommentit