Taisinpa unohtaa mainita, että Oula nousee nykyisin sitten ylös jo kuudelta. Siinä tahtoo jäädä kyllä omat unet vähiin. Mutta toissa aamuna jäinkin itse nukkumaan, kun mies nousi pojan kanssa touhuamaan. Kahdeksan aikaan sitten olikin jo aivan toista nousta ylös. Tänä aamuna herätys oli sitten vartin yli kuusi, mutta hyvin jaksoin. Nimittäin eilen sain hyvät ilta unet, kun mies meni töihin ja Oula kesämummolaan. Heräsin vartin yli kuusi, kun toivat Oulan nukkuma valmiina kotiin. Ja sitten sainkin hänet unille vaivatta, tissi suuhun ja nukkumaan. Ja hyvin nukkuivat molemmat pojat yön.

Minä olen sitä äiti tyypiä, joka ei missään nimessä voi rentoutua ja levähtää, jos pojat ovat yön poissa vierestä. Tai no ehkä Oulan jo voisinki päästää, mutta Iivari on ihan liian pieni. Ja tiedän kokemuksesta sen, että Oulan olleesa liian kauan muilla hoidossa, on sen jälkeen entistä vaikeampaa päästä mihinkään nukkumis ja lepotilaan.Mutta onneksi meillä on nyt tämä kesämummola, jossa Oula mielellään viettää iltapäivät, tai vaikka kokopäivän. Ja onneksi ne oikein levottomat yöt ovat meillä sentään harvinaisuuksia. Pahalta tuntuu ajatella, että joillakin ne ovat ihan jokaöisiä. Onneksi keksittiin hoidattaa Iivarin mahavaivat vyöhyketerapeutilla, koska sitä ennne yöt olivat aika unettomia. Enpä olisi uskonut, että vyöhyketerapia auttaa näin hienosti.