Tämän illan iltarutiinit tuntuivat olevan kaikkea muuta, kuin
rauhottelu aikaa. Pojat riehuivat täysillä. Oula sai taas uusia dubloja
ja niiden kanssa päästiin leikkimään vasta iltaruoan jälkeen. Se oli
varmaan vähän turhan jännä juttu illaksi. Onneksi sentään ehdittiin
leikkimään, etteivät ne jääneet koko yöksi mieltä painamaan.
Nukutus operaatio kesti 1,5h. En kyllä tiedä onko se oikeasti pitkä
aika, mutta kysyy minulta hermoja ihan liikaa. Tai siis enemmän kuin
niitä on. Tulos ei ollut pahakaan, koska ennen puolta kymmentä kumpikin
ipana jo nukkui. Siihen tosin tarvittiin monen moista konstia taas.
Iivaria piti kannella, kun ei mikään muu taas auttanut. Onneksi lyhyt
aika riitti. Ja kun Iivari tuli sänkyyn, nukahti Oula ihan yhtäkkiä,
vaikka vielä hetkeä ennen tuntui vastustavan koko hommaa ihan täysillä.
Edelleen uskon, että suurin parantamisen vara nyt olisi siinä, että
minä en itse hermostu, jos Oula ei nukahda kun kaksi minuuttia on
mennyt. Saati sitten kymmenen.
Uusia vinkkejä tilanteeseen en ole saanut nyt. Vain joitakin omaan
sänkyyn siirtymiseen liittyviä vinkkejä, ja ne eivät nyt koske meitä,
koska perhepeti on se meidän juttu. Kaikille se ei toki sovi, mutta
minusta on ihana nukkua poikien vieressä. Jos yöllä tulee itku ja hätä,
niin heti voin halata. Eikä lasten tarvitse itkeä, ettei halua nukkua
yksin. Vaikka joskus uhkailen sillä Oula raukkaa, kun ei ota
rauhoittuakseen unille.
Tällainen projektin työstäminen ilmeisesti sopii minulle, koska olen
rutiinien miettimisen ja nukuttamisen lisäksi alkanu siivoamaan,
laittamaan ruokaa ja leipomaan.
torstai, 21. heinäkuu 2005
Kommentit