Tämän illan iltarutiinit tuntuivat olevan kaikkea muuta, kuin rauhottelu aikaa. Pojat riehuivat täysillä. Oula sai taas uusia dubloja ja niiden kanssa päästiin leikkimään vasta iltaruoan jälkeen. Se oli varmaan vähän turhan jännä juttu illaksi. Onneksi sentään ehdittiin leikkimään, etteivät ne jääneet koko yöksi mieltä painamaan.

Nukutus operaatio kesti 1,5h. En kyllä tiedä onko se oikeasti pitkä aika, mutta kysyy minulta hermoja ihan liikaa. Tai siis enemmän kuin niitä on. Tulos ei ollut pahakaan, koska ennen puolta kymmentä kumpikin ipana jo nukkui. Siihen tosin tarvittiin monen moista konstia taas. Iivaria piti kannella, kun ei mikään muu taas auttanut. Onneksi lyhyt aika riitti. Ja kun Iivari tuli sänkyyn, nukahti Oula ihan yhtäkkiä, vaikka vielä hetkeä ennen tuntui vastustavan koko hommaa ihan täysillä.

Edelleen uskon, että suurin parantamisen vara nyt olisi siinä, että minä en itse hermostu, jos Oula ei nukahda kun kaksi minuuttia on mennyt. Saati sitten kymmenen.

Uusia vinkkejä tilanteeseen en ole saanut nyt. Vain joitakin omaan sänkyyn siirtymiseen liittyviä vinkkejä, ja ne eivät nyt koske meitä, koska perhepeti on se meidän juttu. Kaikille se ei toki sovi, mutta minusta on ihana nukkua poikien vieressä. Jos yöllä tulee itku ja hätä, niin heti voin halata. Eikä lasten tarvitse itkeä, ettei halua nukkua yksin. Vaikka joskus uhkailen sillä Oula raukkaa, kun ei ota rauhoittuakseen unille.

Tällainen projektin työstäminen ilmeisesti sopii minulle, koska olen rutiinien miettimisen ja nukuttamisen lisäksi alkanu siivoamaan, laittamaan ruokaa ja leipomaan.