Tämä on juuri se syy, miksi olen joskus vastustanut kaikenmaan rutiineja niin voimakkaasti: niihin jää ihan liikaa kiinni. Elämä on pyllyllään heti, jos asiat eivät toimi juuri sekunnilleen, tai edes minuutilleen oikein. Olen nyt huomannut rutiinien hyödyllisyydenkin, mutta mikä olisi se keskitie, että elmä ei kaadu aikataulujen heittämiseen - ainakaan aikuisilla.

Viime talvena tuskastelin joskus aikuisten kämppisten kanssa, jotka eivät pystyneet syömään illalla, jos ruoka oli liian myöhässä. No heidän ongelmansahan se lopulta oli, vaikka minua kiukuttikin. Oma ruokahaluni ei onneksi katoa, kun kello lyö kahdeksan.

Viime viikolla olimme lähdössä Ouluun, ja päätin laittaa ruoan ennen lähtöä. Jääkaapissa kun sattui olemaan valmiina monen laista lihaa, perunoita ja parsakaalta. Eipähän tarvinnut sitten heti reissun päällä miettiä ruokaa. Mutta kylläpä mies jaksoi vikistä monta päivää, että olin tarjonnut hänelle potturuokaa puoli kymmeneltä aamulla.