Kaleidoskooppi kirjoitti äitiyden rappiosta. Joten lienee aika tunnustaa omakin rappioni.

Esikoiselta oli kiellettyä monenlaiset asiat alle yksivuotiaana. Monen moiset, jotka ovat nyt kakkoselle ihan arkipäivää. Toki olen edelleen sitä mieltä, että nuin pienen ei tarvitsisi televisiota vahdata, ja muistan jo ensimmäisen kanssa ajatelleeni, että mitenhän se toiselta sitten kielletäänkään.

Maitotuotteet hiipivät kuvioihin myös hieman aikasin nyt kakkoselle. Samoin ranskikset, sipsit ja luojaties mitkä herkut. Niin ja ennen kaikkea helmet ja kolikot.

Luovutin joku päivä sitten kaivelemasta Iivarin suuta kokoajan, kun sinne joutui jotakin. Ajattelin, että eipä tuo ole montakaan vetänyt henkeen vielä ja kun olen koko ajan katsomassa, niin kaivan sitten kurkusta, kun tarvii. Tämä on kuitenkin miesten mielestä vähän hurjaa touhua. Varsinkin lapsiin tottumattomana toinen hyppii kauhuissaan keräämään senttiläjän vauvan suusta.

Myös heiluva pöytä ei hirvittänyt minua lainkaan siinä määrin, kuin se olisi voinut. Ja hirvitti muita.

Tännään huomasin, että aiemmin olen sensuriunut lastenmusiikista kuunneltavaksi vain kauniita, ihania, lempeitä lauluja, mutta en enää. Pääkallorokki tuntuu oikeen kivalta ja sopivalta musiikilta nyt. Tosin jotakin rajaa pidän edelleen ja se yksi "lyö poika lyö"-laulu ei varmaan ihan heti pääse esityskiellosta meillä.

---

Vauva oppi laittamaan duplon sormeen. Sitä se onkin yrittänyt jo monta päivää. Nyt on todella riemastunut.