Olen ollut kaksi kertaa, raskaana siis. Se on kyllä niin kamalaa, että vaikka vielä haluaisin joskus vauvan, en usko siihen ryhtyväni. Adoptiohonkaan ei taida rahkeet riittää.

Tiedän sen, että minun ystävistäni moni riemastuu suunnattomasti pienestäkin raskauteen viittaavasta asiasta. Ja diagnosoi minulle raskauden mistä tahansa oireen poikasesta. Toisaalta juuri he kyllä tietävät myös minun ajatukseni meille sopivasta lasteen ikäerosta.

Mutta nyt kuitenkin Oula on kertonut, että äitin mahasa on jo toinen vauva kasvamasa. Ja kyllä minä sitä juttua sitten säikähdin, nimittäin aikoinaan minun äitilleni kävi niin, että yksi lapsista keroi juttua uudesta vauvasta, äitikin sitä naureskeli, ja kas 9kk kuluttua syntyikin vauva.

Oula löysi vaatekaapista vauvan aarrevaate laatikon. Sanoin sitten, että kun hänellä on joskus vauva, saa vauva en haalarin. Oula innoissaan kertoi sitä sitten vaarille, ja vaari sanoi, että siihen menee vielä tovi aikaa. Oula tuli kertomaan minulle, että menee vielä tovi, että hän saa vauvan. Menee vähän aikaa. Ja se vauva tulee sinun mahasta äiti. Ja sitten se, että siellä on jo vauva.

Tuli sitten eilen vielä ennustus madam mammalta eilen. Saan vielä neljä tyttöä. Seuraavan jo maaliskuussa 2007. Iivari raukka, tulee isoveljeksi jo alle kaksivuotiaana. Nuorimmainen syntyy sitten vuonna 2014. Isäni laskujen mukaan olen silloin jo 45v, itse kyllä laskin itseni vähän nuoremmaksi.