Pojat nukkuu edelleen niin hienosti, kuin vain osaavat. Oulan kanssa riittää pieni kädenvääntö iltasella (nykyään noin seitsemän aikaan) ja niillä eväillä poika nukkuu kokoyön. Mutta Iivaripa ei olekaan niin helppo nukutettava. Isi on kantanut poikaa välillä iltasella ulukona, se sattaa auttaa. Joskus ei sekään. Öisin sentään heräilee taas tätä nykyä 1-2 kertaa.

Muuten siis menee hyvin, vaikka Oula on jättänyt päiväunet nukkumatta nyt ihan kokonaan jo kaksi viikkoa. Mutta äiti on yskän jäljiltä ihan rikki. Oula kyseli aamulla isilta, miksei äiti koskaan parane. No tännään pääsi mies kuitenki jo töihin.

Ja vähän olen saanut kaiken keskellä askarreltuakin:

Lankoja pitäisi vielä uskaltaa katkoa. Mutta ensin täytyy miettiä, pitäisikö somuja lakata taikka liimata jotenkin.