uniprojekti

Har jag en blogg???

2010-07-17T17:39:01+03:00

Jag brukar inte skriva så himla ofta på min blogg. Det kan bero på den här nya format vuodatus har. Jag lärde aldrig att använda det bra. Jag har ju uppdaterat min andra blog då och då. Men jag minns inte lösenord på den där bloggen just nu....

Vi har varit borta, som vi så ofta är. Men nu hade vi världens överraskning när vi kom hem. Det stod stort paket på köksbordet och det hade vi fått från Legoland! Det innehöll ett spel som vi fick testa. Jätte kul var det. Den enda problem var att Oula ville öppna paketen genast och klockan var redan ett på natten. Jag var rädd att han skulle tappa bort delar i den där röra vi hade när jag hade tommat bilar.

Spelet var faktikst lite besvikelse, alla andra på katalogen såg mycket mera lockande ut. Men tärningen var den bästa jag har nånsin provat, mjuk på kanterna. Jag ska använda den på alla andra spel vi har! Och kanske kan jag bygga nån spennande spel av mina legos som jag har här hemma. Jag har nog bara takbrickar, så det kan bli lite svårt....

Se kissa, joka putosi

2009-02-01T16:43:01+02:00

Istuin eilen tuntikaupalla kielioppiluenneoilla. Opimme, mitä eroa sillä on missä aikamuodossa kissa putoaa parvekkeelta (Näimme kissan, joka putosi parvekkeelta. >< Näimme kissan, joka oli puonnut parvekkeelta.) Lopulta kurssikaveri totesimme, että olipa hankala kissa, olis nytt vain pysynyt siellä parvekkeella. Ihmiset saisivat pitää parempaa huolta kissoistaan, etteivät tuolla tavalla putoilisi parvekkeilta tuottaen päänvaivaa viattomille opiskelijoille.

Tuskaililin sitten puoliääneen opiskeltavien aikamuotojen määrää, ei kait missään muussa kielessä verbi taivu yli viiteenkymmeneen eri muotoon? Ja kun vielä pitäisi aina osata käyttää sopivaa muotoa oikeassa paikassa. Kurssikaveri kuuli jupinani ja totesi, että eikös teillä suomessakin ole yhtä paljon aikamuotoja. No ei sentään, suomenkielen hankaluus on ihan toisaalla, eikä meillä sitä paitsi kissat putoile parvekkeilta. Ehkä se johtuu kylmemmästä ilmastosta, kun parvekkeet ovat lasitettuja pysyvät kissaparat tallessa, toisin kuin tuolla etelän maissa, missä aurinkoisilta parvekkeilta on hyvä putoilla.

Syksy

2008-08-22T21:01:00+03:00

Eilen kuulin, että saisin töitä muutamaksi viikoksi koulun keitiöltä. Ja sitte vähän ajan päästä tuli lopulta se ilmoitus, että pääsin sittenkin opiskelemaan. Eli nyt olisi syksyksi hommia riittävästi. Ensi viikolla pojat aloittavat koulun, ja minä menen katsomaan sitä keittiötä. Ja mies on tietenkin työmatkalla viikon. Omat opintoni aloitan vasta vähän myöhemmin syksyllä.

Nukkumisista meille kuuluu sellaista, että poikia ei tahdo saada aivan suosiolla sänkyyn nykyisin. Ja koitamme välillä saada Oulaa omaan sänkyynsä. Nyt on parina yönä nukkunut siellä osan yötä, pienen lahjonnan siivittämänä. Eilen lupasin pienen palkinnon, jos nukkuu yön sielä omassa sängyssään. On kuitenki sovittu, että sinne nostetaan, kun on ensin nukahtanut minun viereen. Taas yöllä Oula kuitenkin itki, ja isi nosti hänet takaisin alas. Mutta aamullapa heti kömpiki takaisin yläsänkyynsä. Kyseli sitten minulta, että saako nyt pienen palkinnon, kun meni ihan itse omaan sänkyynsä takaisin. No sai toki, pari suklaa palaa.

Lisäksi meillä on alettu hirveästi odottaa eskarin alkua. Oula keksi eilen, että hän tarvii puhtaan vihon, koulua varten. Selitin, että koulusta saa. Tietysti tätä informaatiota piti epäillä, mutta kun vetosin siihen, että talvella opetin kouluila, ja näin, että oppilaat saa vihkonsa sieltä. Mutta ostettiinpa tänään kuitenkin uusi vihko. Ja isi toi töistä tullesaan mahdottoman hienon repun! Sitäkin on jo odoteltu. Pikkuveli oli kyllä nyt hieman pettynyt, vaikka hän onkin ilmoittanut, ettei lähde tarhaan tänä syksynä. Tai kyllä, jos saa mennä myös eskariin. Tännään sitten yhtäkkiä sanoikin, eikö me jo mennä, nyt hänki haluaisi kouluun.

Sivupohja viimeinkin korjattu!

2008-06-11T16:55:00+03:00

Kyllä se kestikin!
Aion joskus tätä vielä tästä vaihtaa taikka parannella, mutta olkoon nyt näin, kait tämä sen rikkoontuneen voittaa.

Pojat ovat nykyisin ihan mahdottoman innokkaita pelaamaan afrikan tähteä. Mutta Iivarilla on vielä vähän hankalaa pysyä säännöissä ja semmosisa muisa ikävisä jutuisa. Erityisesti ne rosvot ovat tosi inhottavia, eihän pienen rahoja saa viedä. Yhtenä iltana isoveli sanoi, että se rosvo ei nähnyt sinua ja veikin äidin rahat. Että niin olinkin sitten minä yhtäkkiä rahaton. Tännään pelatessa Iivari sanoi, että hän pistää rosvon vankilaan, pong pum pätks, niin se ei vie hänen rahoja.

Meidän peli on aivan loistava kirppari löytö. Kiitos vaarille siitä!

Ikävä aamu

2008-03-06T08:30:00+02:00

Lasten isovanhemmat lähtivät eilen kotiinpäin. Meillä onkin ollut vieraita, kun ensin pistäytyi Suomen vaari ja heti perään tuli Hollannin mummu ja vaari. Suomen mummu ei päässyt, harmi, mutta jääpähän jotakin odotettavaa kevääksi, jos sitten pääsisi mumukin.

Eilinen oli vähän surkupäivä, Iivari murehti, että kun koirakin taas lähti mummum ja vaarin mukaan. Oula harvoin kommentoi surkuaan ja ikäväänsä, mutta käyttytyminen kyllä kertoo murehtimisesta. Tänä aamuna kuitenki ensimmäiseksi sanoi minulle, että on niin ikävä. On aina niin ikävä herätä ensimmäinen aamu, kun ne evat menneet. Ja tottahan se on. Ja kyllä tuntuu pahalta koittaa vastailla lapsen/lasten, kysymyksiin, miksi me asumme näin kaukana. Miten selittää nämä työasiat. Toisaalta Oula varsinki näyttää nykyään viihtyvän täällä, jutut ovat selvästi vaihtuneet siitä, että jos me muuteittaisiin mummun ja vaarin luokse. Nyt voisivat mummu(t) ja vaari(t) muuttaa tänne. Meillä on iso talo, ylhäällä voi asua muita... Ja onhan tässä kylällä taloja...

Sitte Oula selitti, että me ei ikinä muuteta erilleen. Pysytään koko perhe yhdessä, Aina. Sanoin, että teettekö te sitte lapsiani. "No ei, mehän ollaan molemmat poikia!" Selvä tämä. Mutta minä en sitten vissiin koskaan saakaan lapsen lapsia. Tähän Oula ehdotti, että voinhan minä tehdä ne itse. Vähän ajan miettimisen jälkeen kuitenkin sanoi, että otetaan meille toinenki pupu, Suomesta.

Tulevaisuus on siis selvänä. Ja mitäpä sitä, itsehän voisi aina muuttaa poikiensa mukana. Mutta mitähän ne pojat siihen sanovat 20v päästä. Tai jo 15v, kamalaa!

Mata Hari

2008-02-07T19:12:00+02:00

Esikoisella oli naamiaiset. Halusi olla ritari eiku prinsessa eiku tanssija eiku intiaani eiku tanssija. Lopulta annoin luvan olla tanssija, ts. uskoin, että tämä mielipide nyt pitää. Etsittiin hienot itämaisen tanssin vaatteet, jotka vielä juuri ja juuri mahtuivat päälle. Mutta sitten pukuun piti lisätä vyötäröllä kannettava mittanauha. Joku suklaamunasta tullut vakooja väline. Tosi suositte ja suuren tappelun aihe täällä. Kaverit vähän ihmettelivät tuota tanssijatarta hameessa, että oletko sinä TYTTÖ. No Oula osasi hienosti suhtautua siihen, naamaisissahan voi olla mitä vain! Mutta seuraava ihmetyksen aihe oli tanssiasuun kuuluva vakoilijan mittaväline. Mikähän lieneekään ollut se roolihahmo....

---
Eilen otin jäätelöpaketin pöytään ja jätin siihen vähän odottamaan. Häivyin esikoisen kanssa tänne kamariin. Keittiöstä alkoi kuulua vähän kilinää. Kun pian menin takaisin sinne, kuopus istui pöydässä ottamassa jätskiä ja sanoi, että laitoin meille jätskin. Oli kolme lautasta nätisti pöydällä, ja jokaisella lautasella lusikka. Minä onneton istuin väärälle tuolille, mutta Iivari heti kertoi, että tässä on äitin paikka. Sitten pyysi apua jäätelön ottamisessa. On ne taitavia nämä 2,5 vuotiaat.

Poikien persoonasta

2007-12-11T10:33:00+02:00

Olen aina jaksanut ihmetellä, miten erilaisia veljekset voivat olla. Ehkä se tuntui vielä hullummalta, kun meidän pojat olivat pienenä niin samannäköisiä, kuin kopioita, mutta luonteeltaan ovat ihan vastakohtia.
Ihmettelin tätä ääneen joskus pian 2v sitten, ja pari ihmistä mainitsi aina, että lapset ovat yksilöitä. Hauskaa on, että muutaman viikon kuluttua juuri nämä kaksi ihmistä ihmettelivät ääneen, miten pojat voivatkin olla niin vastakohdat toisilleen.

Ehkä kaikken älyttömin vastakohtaisuus on pukemisen vastustaminen, tai sen puute. Tai tarkemmin vielä vaipanlaiton vastustaminen. Esikoinen kun huusi, sätki, potki ja vastusti kaikin voimin vaipanlaittoa 1v7kk ikäään asti. Silloin hän yhtäkkiä rupesi olemaan ihan rauhassa, ja vaippaa ei oikeastaan olisikaan saanut ottaa pois. Kuopus taas ei koskaan vauvana ollut milläskään, vaippa laitettiin ihan suosiolla. Mutta noin 1v7kk iässän hän päätti, että enää ei vaippaa laitetakaan. Siitä lähtien vastusti sitä ihan hirvittävästi, ja riisui heti pois, kun pystyi. Oikeastaan lähes samantien lopetti kokonaan vaipan käytön - ja saman tien alkoi nukkumaan yötkin palkon paremmin. Vaippa oli häirinnyt niin, että heräili tämän tästä.

Ruoan suhteenkin tuntuu olevan, että toisen lempiruoka on toisen inhokki. Esikoinen rakastaa lasagnea ja ketsuppia, kuopusta ne ihan puistattavat. Ja kuopus rakastaa avocadoja, mitä esikoinen ei voi sietää. Puuro, kananmuna, banaani ja kaikki herkut sentään ovat yhteisiä suosikkeja. Ja kumpikaan ei oikeastaan voisi syödä banaaneja.

Mutta suurin ero on ehkä leikkimiskyky. Oula on aina huutamassa kaveria, ja ei ole tekemistä. Koko ajan täytyy viihdyttää ja keksiä tekemistä. Mutta Iivarille ei, hän kyllä keksii alkaa rakentelemaan ja värkäänmään ihan itsenäisesti. Leikkii ihan rauhassa pitkäänkin yksikseen, jos tarve vaatii. Toisaalta helposti saa sekä isoveljen että äitin imaistua mukaan leikkehinsä. Meillä siis nuorin ideoi, ja sitten leikitään.

Mennyttä elämää...

2007-10-13T17:34:00+03:00

Vähän myöhässä haateeseen vastaan

"Täytä omat kolmen kärkesi. Lähetä minulle ja muille ystävillesi, joiden elämään haluat kurkistaa! "

10 vuotta sitten, vuonna 1997:
1. Opiskelin konetekniikkaa
2. Kesän olin töissä
3. aloitin espanjan opiskelun

5 vuotta sitten, vuonna 2002:
1. Makasin 3 viikkoa tiputuksessa
2. Kesän olin töissä
3.Lokakuussa syntyi Oula!

Kolme vuotta sitten, vuonna 2004:
1. Sain keskenmenon
2. Muutin Hollantiin
3. Tulin taas raskaaksi

Vuosi sitten, 2006:
1.Ostettiin vaihteeksi oma talo
2.Oli ihana kuuma kesä
3. Oula aloitti förskolan

Tähän asti tänä vuonna:
1. Kotiäitinä
2. Poimin pitkästä aikaa mustikoita
3.Luin kirjan ordinary magic

Eilen:
1. Kävimme pingskyrkan öppetförskolassa lasten kanssa
2. Saatiin pellettikamina, jota mies asensi
3. Aloin neulomaan Iivarille säärystintä

Tänään:
1. Katsottiin lasten kanssa suomenkielinen lasten ohjelma yhdessä
2.Kävimme lasten kanssa metsäsässä yhdellä mäellä
3. Leivoin hampurileipää

Huomenna.
1.Varmaan pitää kerätä legoja, jos en tännään enää jaksa
2.Mies lähtee työmatkalle
3.Jos käytäis yhdessä kirkkokonsertissa

Ensi vuonna:
1. Olen lasten kanssa
2. Haen opiskelemaan
3. Talo valsmituu, ja on muutenkin oikein hyvä vuosi

Voisin haastaa vaikka muutaman uskollisen lukijan jolla ei ole omaa blogia vastailemaan kommentteihin!

Synttärikutsut

2007-10-02T11:01:00+03:00

Nyt sitten jaettiin niitä synttärikutsuja. Miten voikin mennä jotenkin ihan pieleen sekin asia. Ei tullut sitten mieleenkään kysyä etukäteen, mikä on paikallinen käytäntö antaa kutsuja. Olin ajatellut, että kun koko luokka kutsutaan, annamme kutsut koululla. Mutta aamulla tajusin, että ne kuusivuotiaat ovat samassa ryhmässä, ihan oikeasti. Kyllä minä sen tiesin tietenkin. Kaksi lapsista sai kutsut jo pihalla, kun sattuivat tulemaan yhtä myöhässä kuin me. Mutta kun tulimme sisälle, tajusin, että mitenhän tässä pitäisi toimia. Olin ehkä olettanut näkeväni useamman äidin siinä tuomassa lapsia yhtäaikaa.

Lasten oma opettaja on myös uusi tässä koulussa, joten ei osannut oikein sanoa käytännöstä, ja kun sitten kysyimme sitä koulun keittäjältä, hän sanoi, että sellaiset ruukataan jakaa vapaa-ajalla. No minä olin jo saanut vahinkoa aikaan ja pari kutusa oli annettu, lisäksi en kertakaikkiaan tiedä, missä yksi lapsista asuu. Monista muistakin on vain aavistus, mutta onhan sekin jo jotakin. Lopulta sovimme, että viisivuotiaat saavat kutsut nyt kuitenkin koululla, ja yhdelle nuoremmalle lähdimme viemään postilaaitkkoon. Mutta eihän täällä ole kunnolla nimiä monessakaan laatikossa, joten se kutsu on yhä edelleen tuossa minun taskussani

Mitenhän sitä onnistuukin aina mokaamaan?

Synttärisuunnitelmia

2007-09-30T15:58:00+03:00

Meillä olisi viikonpäästä edessä ekat kaverisynttärit. Nyt on vielä hurja miettiminen kellonajoista, kaverimääristä, ja tarjottavan määrästä menossa. Taidamme kutsua kaikki samanikäiset lapset, vaikkakin 6v ovat nyt samassa ryhmässä, mutta selvästi ovat vähemmän kavereita, kuin muut 5v. Viisivuotiaita on Oulan lisäksi viisi, eli se sopisi juuri siihen Pirkan ohjeeseen, että sopiva määrä vieraita on lapsen täyttmämien ikävuosien määrä. Tosin kutsumme yhde pikkusiskon lisäksi. Mutta minkä ihmeen verran sellainen lapsilauma syö kakkuja ja herkkuja? Ja mitä muuta sitä pitäisi osata ajatella. Ainakin kutsut olisi hyvä jakaa huomenna. Saavat suomenkieliset....

Kyllä näitä synttäreitä jo odotetaankin kovasti.