Nyt sitten jaettiin niitä synttärikutsuja. Miten voikin mennä jotenkin ihan pieleen sekin asia. Ei tullut sitten mieleenkään kysyä etukäteen, mikä on paikallinen käytäntö antaa kutsuja. Olin ajatellut, että kun koko luokka kutsutaan, annamme kutsut koululla. Mutta aamulla tajusin, että ne kuusivuotiaat ovat samassa ryhmässä, ihan  oikeasti. Kyllä minä sen tiesin tietenkin. Kaksi lapsista sai kutsut jo pihalla, kun sattuivat tulemaan yhtä myöhässä kuin me. Mutta kun tulimme sisälle, tajusin, että mitenhän tässä pitäisi toimia. Olin ehkä olettanut näkeväni useamman äidin siinä tuomassa lapsia yhtäaikaa.

Lasten oma opettaja on myös uusi tässä koulussa, joten ei osannut oikein sanoa käytännöstä, ja kun sitten kysyimme sitä koulun keittäjältä, hän sanoi, että sellaiset ruukataan jakaa vapaa-ajalla. No minä olin jo saanut vahinkoa aikaan ja pari kutusa oli annettu, lisäksi en kertakaikkiaan tiedä, missä yksi lapsista asuu. Monista muistakin on vain aavistus, mutta onhan sekin jo jotakin. Lopulta sovimme, että viisivuotiaat saavat kutsut nyt kuitenkin koululla, ja yhdelle nuoremmalle lähdimme viemään postilaaitkkoon. Mutta eihän täällä ole kunnolla nimiä monessakaan laatikossa, joten se kutsu on yhä edelleen tuossa minun taskussani

Mitenhän sitä onnistuukin aina mokaamaan?