Pelkäsin tätä jo etukäteen. Onneksi illalla kuulin, että ei tarvi viedä Oulaa, vaan isi hoitaa sen. Siispä oletin jo selviäväni jotenkin. Mutta kuten tavallista; Iivari nukahti juuri, kun piti olla lähdössä. Heräsi heti, kun yritin aljaa pukemaan häntä. Lopulta vastusti vaatteiden laittoa enemmän kuin koskaan, eikä suostunut istumaan kaukaloon. Painon sitten jalalla mahasta, että istuisi. Ei oikein onnistunut ja lopulta sai väännettyä itsensä nurin kaukalon kanssa, eli kaatui päälleen lattialle. Sain lopulta jotenkin istumaan ja nostettua kaukalon kärryihin.

Mutta lapsukainen ei suostunut millään pitämään käsinettä kädessä. Ja kun yritin peitellä lampaalla, niin onnistuipas kippaamaan itensä ja kaukalon maahan. Aikamoinen tälli varmaan. Ja yhä edelleen en saanut pitämään kintasta kädessä. Sitte huomasin sormien muuttuneen jo valkoisiksi, ja koitin laittaa omat lapaseni vauvalle, jotka ei myöskään saaneet pysyä. Sen jälkeen jäätyi minunkin sormeni.

Lopulta päästiin perille koululle, ja kyllähän lapsi huusi, kun sormiin sattui niiden lämmetessä. Oli kuulema pipi. Mutta eipä meinannun haluta käsineitä taaskaan. Suostui lopulta pitämään. Ja isoveli käveli kotiin itkun kanssa, kun palelee. Eipä ollut iskä aamulla laittanut edes villapaitaa lapselle haalarin alle.