Muuttoa ja syömisiä

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Meillä lapset eivät ole olleet kovin kaan hyviä syömään. Joskus näkee lääkkeeksi tarjottavan kaikenlaisia säännöllisiä ruoka-aikoja ja ties mitä muita noitakonsteja. Minulla on tätä lasten huonoruokaisuutta suvussa sen verran, että tiedän tällaiset hölynpölyksi jo entuudestaan. En silti toki halua sanoa, etteikö saattaisi toimia joidenkin lasten kohdalla.

 

Nyt kuitenkin olen huomannut sen, että Oula tosiaan syö paremmin mummulassaan, jossa on säännölliset ruoka-ajat. Tosin hän syö myös hyvin toisessa mummulassa, jossa on varmasti maailman toiseksi epäsäännöllisimmät ruoka-ajat. Kotona säännöllistäminen ei ole auttanut. Joten siitä on sitten jo luovuttu. Nykyään hän syö toisinaan ihan kohtalaisen hyvinkin.

 

Iivari sitten on nyt innostunut syömään. Tarjottiinpa ruokaa epäsäännöllisesti tai hyvin epäsäännöllisesti, niin yleensä maistuu. Taikka uppoaa, vaikka selvästi maistuu pahalta. Erityisen suurta herkkua on kaikki tulinen chili. Raaka sipuli on myös herkullista, mutta raaka inkivääri laittaa itkemään. Kokonaiset pippurit vauvan suussa hetkauttivat vain kämppistä kaivamaan ne pois. No onhan niissä toki mahdollinen tukehtumisvaara.

 

Muuton tuoksinassa lähdin tutustumaan tuon tien takana sijaitsevan kaupan tuotevalikoimaan. Kyllä sieltä sentään perus ruoka tarpeita saa. Liha valikoima on heikko ja luotaavtyöntävä. Muutenkin välillä on pakko käydä jossain isommassa kaupassa.  Juuri se shampoomerkki, mitä käytämme, puuttuu myös lähikaupasata.

 

Tulin sitten kaupasta kohtuuttoman suurten ostosten kanssa. Raahasin kaikki 3 kassia käsissä kotiin. Perillä ilmoitin, että seuraavaksi aion pyörtyä, jos en heti saa jotakin ruokaa. Kämppis tukki leivän loppunsa suuhuni samantien. No se oli nopeaa palvelua, eikä tarvinnut kokeilla pyörtymistä.

 ---

 

Oula: ”äiti sinä puhut finsaa”.

Äiti: ” siis finskaa?”

Oula: ”niin finsaa”.

 

Oula: ”Minä puhun kaiken laista, espanjaaki. Isi ei sitä ymmärrä, sinä vain. Sinä puhut vain finsaa”.

 

Linja-autoon noustessamme Oula ilmoitti heti, että tämä on Ruotsalainen bussi, täällä on turvavyöt.

 

Kävimme vielä öppenassa entisessä kotikunnassa. Siellä pääsin antamaan kantoliina opastusta, kun yksi äiti kantoi lasta minun makuuni hysvin hankalasti. Mutta pian sain opastettua vauvan eturoikunnasta kivaan sivuttaiseen V-asentoon. Ja vauva sekä äiti vaikuttivat tyytyväisiltä. Niissä rajoissa, missä kynenen skoonelaisten kanssa kommunikoimaan.

 

Illalla katsoimme aikuisporukalla Suomesta lähetettyä Tanssii tähtien kanssa videota. Kiva katsella, vielä jäi yksi jakso odottamaan. Alan jo uskomaan suosikkiparini voittavan koko kisan. Muuten kyllä epäilen, ettei se ole ihan rehellistä kisaa, vaan tv-yhtiön huijausta.

 

Netti ei saapunt ennen juhannusta, eli menee sitten koko loma netittä. Pitkäköhän tämä loma sitten lienee.

(toim. huom: Tarkoittaa pääsiäistä)

 

 

 

IIVARIN YÖVIEROITUS

 

Ensimmäinen yö:

Olen ollut tänä yönä sängyssä 1,5h ja 45 min pätkät. Olohuoneen lattialla kyllä nukuin kohtalaisen pitkään, ehkä tunnin. Vähän rauhaton se pätkä oli, näin kovasti unta tanssimisesta ja raskaana olemisesta. Ja kaikista entisistä tanssipartnereista. Taikka en kait kaikista, mutta viimeisen 6v ajalta. Ja taisipa siellä olla joku ex-poikakaverikin seassa ja entisiä naapurin tyttöjä ja ties mitä. Eli unen laatu oli taatusti enemmän sitä sun tätä.

 

Siinähän nuo menivät 30 min ja 45 min kantelupätkät. Mitään syömistä, juomista taikka pulloa vauva ei huolinut, jossakin välissä isin sylissä ollessa halusi pyydystää mukin pöydältä.

 

Raskainta ei ole niinkään valvominen, vaan se kun alkaa sattumaan polveen, käsiin, selkään, niskaan taikka minne tahansa. Polvi nyt lähinnä aiheutti hankaluuksia. Oli ihanaa, kun poju suostui puolisen tuntia nukkumaan sylissä, kun vain istuin tässä tuolilla.

 

Vähän ennen kuutta asunnon lämpötila oli 12,8 astetta. Laitoin sitten lisä lämmityksen päälle aamua varten. Nyt kello on hieman yli kuusi, eli kun vauva seuraavan kerran keksii haluta tissiä, sitä on taas saatavilla.

 

Nyt onkin kysymyksenä, onko tämä kipu rintojen reunalla rintalihakset, vai tukokset molemmilla puolilla. Uskokaa pois, sitä en kaipaisi.

 

Ensimmäisen yön jälkeinen päivä:

 

Hyvinhän tämä on mennyt, ei ole nukuttanut pahastikaan. Iivari nukahti juuri ennen kuutta, kun oli aika jo saada tissiä ja nukkui sitten turvakaukalossa puolikahdeksaan asti, itse en nukkunut sitten enää  juurikaan. Vauvan herättyä sitten imetin ja lähdin suihkuun.

 

Olipa ihana suihkutella, kun vihdoinkin on oikea toimiva suihku. Ja muistinpa ostaa sinileimashampootakin.

 

Sattuipa vielä niin, että kämppis tuli alas juuri, kun minä tulin ulos suihkusta, kerrankin meidän ajoitus toimi. Yleensä olemme erittäin huono tiimi ja auomme ovia juuri, kun toinen on tulossa yms. Toisaalta meillä on yhdessä yksi hyvin toimiva muisti.

 

Puolenpäivän aikaan olin sitten todella väsynyt. En edes huomannut unisuutta, mutta huimasi. Kuitenkin nälkä vei voiton ja ootin ruokaa. Ja en päässyt nukkumaan lainkana. Hetken sentään sain lukea UnDutchabels kirjaa. Mutta sitten vauva heräsi ja oli pakko lähteä hänen perään. Siinä vaiheessa olin niin väsynyt, että luulin oksentavani pian. No vihainen vauva hoiti sen puolen. Ja vähitellen aloin taas herätä.’

 

Kämppis kokkasi oikeen herkullista ruokaa: lämmitti aamullista lammasta, teki potuista paistinpottuja (joita minä en tietenkään syönyt, mutta Iivarille maistui suklaapuddingin kanssa) ja caramelised andijviä (lienee salaattisikuri). Ja tämän kokkaus ajan minä kulutin tehden leipää pojille. Täältä kun ei tahdo saada kunnollista leipää millään. Vaikeaa on löytää edes vähän syötäväksi kelpaavaa.

 

Täällä onkin ollut helppo aloittaa karppaaminen, kun leipää ei tosiaankaan tee mieli. Nyt tämä omaleipoma vähän saattaa houkuttaa. Mutta eilen söin kämppiksen tekemää kakkua palan, ja saman tien massa kasvoi 1,5kg. (Uskon toki oikeasti, että tässä tapahtui mittausvirhe.)

 

Oula on kyllä uhkaavasti jo ingeburgerd tänne: haluaa välttämättä käyttää bussissa turvavöitä, vaikka ei istuisi edessä ja syö mielellään täkäläistä leipää. Sanoin kämppiksille, että meidän olisi kiireesti muutettava tästä maasta, mutta kämmpis uskoi olevan jo myöhäistä Oulan osalta. Mutta ehkä Iivarin osalta ei. Ainakin pikkumies rakastaa vaaroja, hyvin epäruotsalaiseen tapaan. Tosin tykkää käyttää kypärää. Mielellään asettelee minun pyöräilykypärää päähäni, samaten kaikkia muovikulhoja, mitä kaapista saa napsittua. Mutta pyöräilykypärän käytön kannalla olen toki itsekin, eikä ne turvavyöt bussissakaan ihan kamala ajatus ole, maanantaina käytin itsellä ja Iivarin kaukalollakin.

 

On myös hyvä, että Oula huolehtii vöitten olevan kiinni; kaksi kertaa isi on ne unohtanut laittaa nyt tällä viikolla.

 

Käsityöpuolellakin olen saanut aikaan sentään jotakin. Handwerken zonder grenzenissä näin kerran ruotsalaisten tossujen ohjeen. Lankana oli jotakin paksuhkoa villalankaa ja sukkalankaa yhdessä. Mutta itse päädyin testaamaan tätä ohjetta vauvalle lovikasta. Ja kesken neulonnan hoksasin, että tämä lieneekin se tähän alunperin käytetty lanka.

 

Jo toinen pari tuli sopivan kokoinen ja kokeilujen kautta löytyi liukuesteeksi sopiva tekstiili liima. Nyt tämän tyylisiä tohveleita täytyy tehdä vielä ainakin pari paria lisää. No tulipahan kulutusta tuolle hamstratulle lovikallekin. Ja pääsin selittämään kämppiksellekin tätä lankojen hastrausta, että näin pääsin heti tekemään, kun sain idean. Täältä tuntureitten keskeltähän ei ihan heti pääse lanka ostoksille tuosta vain.

 

Viikolla menimme kaksi kertaa bussilla kaupunkiin. Maanantaina Oulan tanssituntia varten. Isi ja Oula kävivät tanssimassa, ja sillä aikaa me loput shoppailimme. Tiistaina siten minulla oli tanssitunti ja pojat kävivät vaeltamassa antennikaupassa.

 

Linja-autolla on ollut yllättävän mukava matkustaa. Matka kestää 50 min, mutta kuluu joutuisaan. Ja linja-autohan lähtee tästä talon kulmalta (ihan kirjaimellisesti). Iivari matkustaa vauvan kaukalossa. Maanantaina molemmat pojat nukkuivat matkan, tiistaina Oula vain katseli ja Iivari itki aluksi. Sitten rauhoittui, kun esitin taas laulurepertuaarini. (Higway To Hell tuntuu olevan sitä meidän vauvaan iskevää musiikki tyyliä, mutta onneksi muutamat lastenlaulutkin uppoavat todella hyvin.)

 

Öppen förskolassakin Iivari todella innoissaan kuuntelee musiikkia, taputtaa ja tanssii mukana. Selvästi enemmän keskittyy musiikkiin kuin muut pienet. Viimeksi tosin laulujen kuuntelu keskeytyi pahaan mustasukkaisuuskohtaukseen, kun huomasi yhden vauvan saavan tissiä ja Oulan olevan äitin sylissä. Siinä sitten piti päästä tissille. Ja vieläpä työnsin Oulan pois sylistä. Samoten tänään päivällä tuuppasi Oulan pois isin sylistä, kun olivat yhdessä.

 

Katselin ihmeissään kyllä. Oula ei ikinä ole työntänyt Iivaria pois muualta, kuin omista leikeistään. Syli on aina jaettu –t ähän asti.

 

Inkiväärikin on kasvanut jonkin verran. Nyt se majailee enimmäkseen pannuhuoneessa. No näittehän te ne aamuöiset lämpötilalukemat.

 

Nyt tuntuu siltä, että näin netittömänä ehdin kerätä aivan liikaa juttua jaettavaksi. Joudutte kaikki kanssakärsimään.

 

Toinen yö meni aika kivutta, jopa lihaskivuitta. Vauva nukkui puolikolmeen asti, laitoin hänet kantoliinaan ja siinä hän nukkui sitten. Sain jopa istua alas, ja lopulta koitin, voinko vähän oikaista sohvalle nukkumaan. Sekin toimi. Koitin vain varoa litistämästä vauvan jalkaa ja hyvin nukuimme.

 

Siitä huolimatta olin aamulla puolikuudelta todella väsynyt, kun Iivari tahtoi taas tissiä. Kävelyyn rauhoittui, mutta enää en voinut istua alas. Olisi ollut kiva venyttää syöminen taas vähän myöhempään, kuten ekanakin aamuna, mutta muutamaa minuuttia vaille kuusi kohtasin sen rajan, etten jaksa enää tippaakaan. Koitin venyttää sänkyyn menon kestämään sen neljä minuuttia.

 

Onneksi mies otti pojat aamulla ja sain jäädä nukkumaan.

 

Kolmas yö:

Iivari heräsi jo ennen puoltakahta. Kaiken lisäksi jouduin ottamaan vauvan mukaan vessaan ja siellä hän pudotti raskaan hana paketin varpailleen. Sitten kuitenkin isi kanteli hänet uneen. Mutta enpäs saanut sinä aikana nukutta tippaakaan. Kaiken lisäksi miehen metodi nukuttaa vauvaa ärsytti, koko ajan koitti jutella ja rauhoitella, kun minä taas haluaisin koittaa hoitaa kaiken mahdollisimman äänettä, jos ei välttämätöntä muuten. Ja vauva näyttää rauhoittuvan ihan helposti kantelemalla. Sitten kun vauva nukkui, isi toi hänet heti sänkyyn, jossa hän sitten aina välittömästi lähtee etsimään minua ja tissiä. Ja itkee. (Huokaus) Otin sitten vauvan liinaan ja kävelimme olohuoneeseen.

 

Vauva kyllä nukahti taas äkkiä, mutta minua alkoi pelottaa kaikki mahdollinen ympärillä ja ympärin vieressä. Kiipesin sitten herättämään kämppiksen seuraksi vähäksi aikaa. Mukava saada joskus ymmärrystä siihenkin, että joskus pelottaa mielipuolisuuden rajojen toisella puolella.

 

Reilun tunnin istuin yläkerrassa ja neljältä tulin alas. Ulkona on uskomattoman valoisaa siihen aikaan. Taas nukuimme sohvalla puolikuuteen asti. Siinä vaiheessa vauva heräsi liinassa etsimään tissiä ihan tosissaan. Aiemmin yöllä vain itki hieman, ja tyyntyi heti kävelyyn. Ei koittanutkaan hamuilla minnekään. Lopulta kuitenkin olimme ilmeisesti taas nukahtaneet sohvalle, koska muistelen, että kömmimme sänkyyn vasta myöhemmin. Juuri kun Oula ja isi nousivat ylös.

 

Iivarikin heräsi kohtalaisen pian ja meni leikkimään isin ja isoveljen kanssa. Pääsiäismuna jahti ei oikein toiminut, sillä isi oli päättänyt kämmpiksen piilottaneen munat huonosti, ja oli laittanut ne takaisin kassiin.  Itse heräsin puoliyhdeksältä, kun kämppis kolisteli keittiöön. Isi oli lähtenyt poikien kanssa pyöräilemään. Molemmat istuivat pyöräkärryssä. Pikkupojat siis. Olipas ihanan rauhallinen aamupala.

 

Kätkin sitten ne munat uudelleen. Kyllä Iivari oli onnellinen, kun löysi saaliin. Illalla kämppis oli miettinyt, mahtaako vauva pitää sitä ollenkaan syötävänä. Minä sanoin, että kaikkea löytämäänsähän se pitää. Mutta tämäpäs muistuttikin siinä määrin sambamunaa, joka on meidän muusikon alun mieluisimpia leluja, että aikansa vauva vain käveli riemastuneena helistelemässä aarrettaan. Kylläpä oli iloinen saalistaan.

 

Lopulta kuitenkin päätyi haukkaamaan munaa, joten kuorin sitten metallit pois päältä. Isi laittoin sukltaan lautaselle, antoi palan vauvalle ja laittoi loput hyllyyn. Mutta mitäs peliä se sellainen on, vauva osoitteli lautasta ja huusi: ”nännä!” Se ihan selvästi tarkoittaa, että tuota herkkua minulle! Nyt! Heti! Minäkin tästä riemastuin, että onhan vauvalla sentään muitakin suomenkielisiä sanoja, kuin tissi. Jota muuten ei enää juurikaan käytä, huutaa tissille samaa, kuin muullekin ruualle;” tätä” tai sitten tuo yllämainuttu.

 

Iivari on myös ehkä jo parin viikon ajan liikkunut lähinnä kävelemällä. Konttaaminen on hyvin harvinaista, ja yleensä vain muutamia metrejä. Kiipeää sujuvasti laatikoitten päälle ja lykkää laatikoita sopiviin paikkoihin. Onneksi näin muuton jälkeen meidän sisustus on vähän vähemmän laatikko pitoinen. Tätä on toki vähän vaikea hahmottaa todeksi, kun tässäkin huoneessa on 7 tai 8 laatikkoa, keittiössä ainakin 5 ja makuuhuoneessa 2. Osa on kuitenkin tukittuna komeroihin ja piilossa kämppiksen huoneessa.

 

Muutossa muuten saimme hukattua Iivarin vanhan turvakaukalon. Käytän sitä sisällä nukkumiseen. Tai siis oikeastaa vauva käyttää. Se on ainoa paikka, mihin voin laskea Iivarin sylistäni herättämättä häntä. Halusin sen mukaan linja-autoon. Varsinkin, kun huomasimme, että isompi turvaistuin oli meidän makkarissamme toimimassa päiväunien nukkumis tuolina.

 

En löytänyt mokomaa vehjettä mistään täältä alakerrasta. Ja olin täysin vakuuttunut, ettei se voi olla kämppiksen huoneessa, kun sieltä olin ihan vähän aikaisemmin käynyt etismässä jotankin muuta.

 

Soitin miehelle, joka ei muistanut tippaakaan, minne olisi voinut moisen vehkeen viedä. Olin aika hermostunut, sillä voisin kuvitella, että niinkin ison objektin kantaminen jonnekin ei tapahdu ihan huomaamatta. Soitin kämppikselle, jolle kohtalaisen hermostuneena selitin monta kertaa, että en tarkoita sitä istuinta, joka on siinä keskellä makkarin lattiaa. Ja että kyllä minäkin olen huomannut, että se on siellä. Mutta siis, kämppis muisti kantaneensa sen tuolin sisälle käytävään, muttei ollut koskenut siihen sen jälkeen. Ihan varmasti. Ja ihan varmasti se ei ole hänen huoneessaan. Vaikka voihan sieltäkin vielä katsoa. Mutta olin samaa mieltä, ettei se ole siellä.

 

Lähetin vielä Oulan katsomaan yläkerrasta, eikä istuin ollut sielläkään.

 

Lopulta sitten katsoin kuitenkin uudelleen kämppiksen huoneesta, jossa kaikkien laatikoiden päällä seisoi, mitäs muutakaan kuin se kaukalo. Se on toki täysin looginen paikka sille. Ja mikä sen on sinne vienyt, jos ei kumpikaan miehistä?

 

Lopulta kämppis illalla sanoi, että voi olla, että hän itse kantoi sen sinne. Tosin, missä se sitten oli, kun minä siellä huoneessa ekan kerran tongin?

 

Lopulta tämä neljäs yö meni aika näppärästi sängyssä. Tosin vauva kantoliinassa ja kaikki vaatteet päällä. Siltä varalta, että vielä täytyy pompata ylös. Ja viideltä kerran pitikin.  Sen jälkeen taas nukuttiin puoliseitsemään asti. Sitten syötin vauvan ja jatkoimme hetken unia.

 

Illalla sain kämppiksen venyttämään selkärabkani takaisin paikoilleen. Hartiat on kuulema vähän jumissa siitä, mihin kantoliina painaa.

 

Viides yö:

Nukkumaan mennessä sanoin, etten halua kuulostaa pessimistiltä, mutta varmaan taas joudun kanteleen Iivaria jonkin aikaa yöllä.

 

Mutta pessimistithän ruukaavat yllättyä positiivisesti: en noussut sängystä minnekään ennen puolikuutta. Silloinkin kävin ihan itsekseni rauhassa vessassa ja jatkoin sängyllä loikoilua kuuteen. Kellon tarkasti kuudelta Iivari nousi vaatimaan tissiään.

 

Yöllä poika kyllä itki välillä hetken, mutta rauhoittui isin kainaloon. Oli varmasti todella hyvä ratkaisu laittaa Iivari isin viereen. Lisäksi en imettänyt illalla sängyssä, vaan isi kantoi pojan uneen ja sänkyyn, kun minä jäin venyttelemään selkääni yön varalle.

 

En silti nukkunut ihan koko yötä. Loikoilin valveilla sen jälkeen, kun Iivari oli itkenyt hetken. Pitää vielä itseäänkin totuttaa nukkumaan läpiyön. Lisäksi Oula oli muutaman kerran levoton. Itki kerran, että kenkä ja sukka on huonosti, pitää laittaa paremmin.

 

Yövierotus on siis aika hyvällä mallilla. Kylläpäs olenkin lahjakas ja taitava vieroittaja. Tosin, olen kyllä varautunut takapakkiinkin. Ehkä ensi yönä en nukukaan näin hyvin. Todennäköisesti en, mutta siihen voikin olla sitten eri syy ;)

 

Vihjattakoon sen verran, että vuosi sitten supisti jo kerran.

 

Aamulla oli kyllä ihana herätä niin, ettei väsyttänyt heti kättelyssä. Mutta onpas tässä iltapäivää kohden tainnut jo alkaa unettamaan. Satuin ylläpitämään mustasavu-mainettani, ja paistoin pyyheliinan. Poltin siis. Lopulta osa leipomuksistakin savutti reunoista.