Eilen vietimme taas pitkän päivän naapurissa lasten kanssa, kun mies ja kämppis tekivät lattia pintoja talossa. Jossain välissä naapurin isäntä kävi myös kurkistamassa, miten miehillä siellä työt etenevät, ja sai mukaansa saumurini, jonka olin luvannut lainaan naapurin tytölle lainaan.

Saumurin öljyjen lämmetessä ja kondensaatiovesien haihtuessa säätelin siihen lankoja ja neuloja kohdalleen. En muistanutkaan, että kone oli sillä mallilla, mille se Alankomaiden reissulla jäi, kun neula katkesi. Ruotsalaiset neulatkaan eivät tietenkään voi olla ihan samanlaisia, kuin muualla Euroopassa. Ja kun vielä saumurissani on sellainen outo ominaisuus, että neuloja ei saa asentaa pohjaan asti, vaan ne on kiristettävä roikkumaan tietylle korkeudelle, sain taas hosua aikani meisselin kanssa, että sain vehkeen toimimaan.

Sen jälkeen tyttö sitten ammattilaisen ottein tarttuikin pukkoihin samantien.

Minä ja naapurin rouva sitten neuloimme. Ja sain taas esitellä pyöröpuikolla neulomisen etuja. Ja pääsin näyttämään vihdoin sen, miten pitsineuletta neulotaan. Se olikin hauskaan hommaa espanjaksi:

"Mira, así haces. Primero un esó, un normal, un esó, tres juntos o repetir... " Tämä selitys ei taitaisi mennä perille ilman näyttämistä.

Myöhemmin mies ja kämppis tulivat myös naapuriin teelle. Siinä vaiheessa käytettyjen kielten määrä alkoi jo ylittää sallitun. Mutta tällä kertaa onnistuin pysymään oikeassa kielessä riippuen siitä, kenella puhuin. Sekään kun ei ole niin suora viivaista, jos juttelen naapurin rouvalle niin, että toivon naapurin tytönkin ymmärtävän, käytän espanjaa, mutta kun asia koskee enemmän miestäni kiinnostavia juttuja, käytän ruotsia.