Minua on joskus moitittu/kehuttu/sanottu välimerkin hyväksi käyttäjäksi. Ja onhan se varmaankin ihan totta, että miksi ymmärtää asia oikein, jos sen voi ymmärtää väärinkin.

Nyt täällä sitten asuu lisäkseni kaksi muuta sellaista. Varsinkin toisilleen sitä harrastavat, mutta jostakin syystä se tarttuu minuunkin. Ja välillä tuntuu, että lopulta minä olen se kaikkein pahin. Tai ainakin omat sanomiset täytyy varmistaa tarkasti, ettei vaan joku muu niistä pääse ymmärtämään jotakin väärin.

Koitan välttää käyttämästä sanaa "thinking", koska siitä näyttää joka kerta riittävän aihetta saksalaisvitsiin. Toisaalta, tämä kehittää minun kilellistä ilmaisukykyäni, kun täytyy miettiä synonyymeja ja kiertoilmaisuja. Tosin eilen jäin jo kiinni synonyymin käytöstä. Mutta säilyin vitsilta kuitenkin.