Olemme ostaneet oman talon, se vaatii vielä remonttia ennen kuin voimme muuttaa sinne. Eilen menimme kuitenkin koko perheellä katsomaan taloamme. 

Näin yläkerran ihanasta vinoruutuikkunasta, että naapuri näyttää kävelevän meille. Mies sitten meni alas juttelemaan. He tietysti siellä koittivat keskustella ruotsiksi. Menin portaita alas ja suomeksi huutelin jotakin. No naapuripas sanoikin, että kyllä se taittuu tuo suomiki häneltä. Oli kyllä ihan ruotsalainen, mutta rajan pinnasa sekakieltä puhunut.

Iivari sitten hermostui ja huusi ruokaa, joten olin menossa autoon ruokkimaan. Talossa kun oli kylmempää kuin autossa, eikä kunnon tuoleja tietenkään.

Naapuri sitten kutsui heille vauvaa ruokkimaan. Siinä kolmen askeleen matkalla ehdin jo kuulla, että naapurin vaimo on espanjankielinen, puhuu kyllä sujuvasti ruotsiakin, mutta talon miniä puhuu vain espanjaa. Kerroin, että osaan sitäkin kieltä jonkin verran.

Myöhemmin talon isäntäväki lähti juhliin ja meidänkin isommat pojat menivät jatkamaan touhuja talolle. Minä jäin vielä Iivarin kanssa sisälle. Päästiin oikein jutun alkuun espanjaksi. Kankeaahan tuo minun puhe on, huonompaa jopa kuin oletinkaan. Mutta ehkäpä me vielä toisella kertaa pääsemme juttelemaan. Tyttö kun myös saa vauvan loppuvuodesta.