Kavimme eilen kylassa tuttava perheella hieman reilun 2h ajomatkan paassa. Ajomatkat sujuivat hyvin, vaikka ajettiin pois pimealla. Iivari ei oikein valita autoilusta pimeassa, muuten viihtyy ihan hyvin autossa.

Pojat nukkuivat tulomatkan, herasivat kylla perilla, mutta aika vahalla jatkoivat uniaan. Mutta kakkalakon tehnyt Oula herasi nelja tai viisi kertaa yolla huutamaan, kun pyllyyn sattuu ja Iivari soi muutamia kertoja.

Ehdotin miehelle aamulla, etta nukuttaisiin erihuoneissa, toinen toisen pojan kanssa. Ei tarvitsisi aina kaikkien herata. Mutta kun Oula ei halua nukkua isin kanssa, pitaa olla aiti. Ja Iivari  taas tarvii tissia heraillessaan. Saas nahda, onnistuisiko mies nukumaan Oulan kanssa.

Toinen ongelma tassa on viela se, ettei saisi lammittaa kahta kamaria nukkumis kuntoon, kun lammittaminen maksaa. Kotona meilla taas ei ole riittavasti huoneita.

On se ihmeellista, miten toiset lapset vain nukkuvat, kun haidat illalla pistaa omaan sankyyn. Aamulla sitten vasta alkavat huudella toiseen huoneeseen vanhemmilleen. Ja saattavatpa viela viihtya yksikseen sangyssaan, jos isi ja aiti haluaa jatkaa uniaan. Nain tekee kuulema poikien serkku. Meilla Oula kiipesi ulos pinna sangysta 9kk ikaisena, toiset ilmeisesti pysyvat siella ainakin vuoden pidempaan.

Kylla mina muutenkin ihmettelen, miten voi niin laheista sukua oleva poika olla aivan ylettoman rauhallinen. Meilla kun on kaksi tallaista joka suuntaan vilistavaa otusta. Vaikka kylla nayttaa olevan hyvin kova tahto silla serkkupojalla, asioiden on mentava, niin kuin ne ovat aina menneet. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Oula on muutanut pikkuhiljaa paivaunirytmiaan myohaisemmaksi. Enaa ei ole ylettoman ylivasynyt yhdeltatoista, vaan vasta yhdelta. Se on kerholaiselle ihan hyva juttu, niin jaksaa kerhosta kotiin, ennen kuin vasy kay liialliseksi. Toivon mukaan kerho ei sitten vasyta niin paljon enemman, etta vasahtaakin jo yhdeltatoista taas. Ensi viikolla olisi tarkoitus matkustaa kotiin, joten viela ehtinee kerhoillakin ennen joululomaa. Ehka.