Kavelin mummulasta isomummulaan juuri koulujen ruokatunnin paattymisen aikan. Aidit ja isat toivat lapsiaan takaisin kouluun. Suurin osa lapsista menee viela ruokatauolla kotiin syomaan. Mies kertoi, etta ennen se oli ainut vaihtoehto, mutta nykyaan on jarjestetty ruokailu koululla lapsille, joita kukaan ei tule hakemaan. Mutta kylla taalla viela on suhteellisen paljon kotiaiteja, tai sitten aiti, tai molemmat vanhemmat, tekevat lyhennettya tyoviikkoa.

Vaistelimme pyorailevaa lapsilaumaa kavelykadulla, taalla ei saa kavelykadulla pyorailla minkaan ikaiset, mutta sen saa toki ylittaa, etta paasee koulun pihaan. Mies ihmetteli, etta saavatko lapset nykyaan tulla pyorilla kouluun. Se oli kiellettya, kun han oli koulussa. Vain kylan ulkopuolelta tulevat saivat tulla pyorilla. Muuten pyorat olisivat vieneet liikaa leikkimistilaa pihasta. Minun mielestani yha yllattavan monet tulevat kavelemalla. Myos vanhemmat kyyditsevat pyoran tarakalla yllattavan isoja muksuja. Taalla saa pyoriin istuimia isoillekin lapsille.




Nakymia miehenisovanhempien talon edesta.

Kavellessa mietin, etta kyllahan tallaisessa kylassa voisi asuakin, jos vain olisi varaa taloon, jossa on edes jonkin verran omaa pihaa. Tai sitten olisi saatava asunto jonka takapihan takana sattuu olemaan leikkikentta, kuten miehen isovanhemmilla.



Tama kuva on otettu wipwap kiikusta. Iivari nukkuu karryissa isoisovanhempien takapihan portilla.
Ajelimme myos katsomaan entista asuinkylaamme. Kauniita maisemia matkalta.







Valtavan pusikon takana on entinen talomme. Entiset naapurit valittivat, etta uusi omistaja ei keraa koiran kakkoja eika leikkaa pensaitaan. Naapuri oli itse ne leikannut pari kertaa kesalla kadun paalta.



Salkoruusu marraskuun illassa (kylla se on tosiaan ulkona).