Viimeiset kolme yötä ovat olleet aika painajaismaisia. Tosin eipä siinä ole, ainakaan minä, ehtinyt paljon painajaisia näkemään. Tosin ehkä Oula sitten näkee niitä senkin edestä. Oula ei ole nukkunut päiväunia, joten illalla nukkumaan meneminen on ollut suhteellisen helppoa, varsinkin eilen. En ehtinyt kuin laulaa satu tänne saapuu laulun ja aloittaa sadun "Olipa kerran pieni pupu" ja poika oli jo unten mailla. Mutta lieneekö tämä nyt tosiaan sitä yliväsyneenä olemista, eli kun päiväunia ei nukuta, niin sitten yöllä herää tämän tästä itkemään. Vai onko vielä ollut kipuja suussa tuon kamalan enterorokon jäljiltä. Aamulla poika on hyvin hämmästynyt, kun kysyn, miksi hän itki. "Minäkö, itkin, miksi?" Iivari on sitten näinä öinä syönyt noin kymmenen kertaa. Ehkä viimeyönä vähän vähemmän. Mutta kun Oula halusi nousta ylös viidelta, niin jopas äitiä enempikin itketti. Onko nämä yölliset huutokohtaukset normaaleita? Lapseen kun ei saa mitään kontaktia niiden aikana?