Kun taas Oula saatiin illalla unille helposti, ja öiset kasvukipu
itkutki hoideltiin kohtuullisella menestyksellä, niin eiköhän silti
aamulla herännyt hirvittävän äreä pieni poika.
Nyt en käsitä mistä on kyse. Jäikö yöunet sittenkin liian lyhyiksi? Ehkä 11h ei riittänyt päiväunettoman päivän päälle.
Kokoaamupäivän Oula ärhenteli ja päiväunille nukutus oli yksi pienen
yhteisen elämämme pahimpia katastrofeja. Päivän pelastaa se, että olen
oppinut suhtautumaan asioihin vähän pienemmällä dramatiikalla. Mutta
hirmuisen pahan olon sain hetkeksi Iivarin ollessa tissillä ja Oulan
itkiessä toisella reunalla huonetta: "Miksi minun äiti ei tule minua
hakemaan?" "Sinun pitäisi tulla kun sinä olet minun äiti". (Huomakaa,
että hän todellakin sanoi "äiti".) Ja unet jäi taas väliin.
Kaikesta tästä huolimatta iolta venyi ihan sinne asti, että itse ehdin
iltamenoistani kotiin. Toivottavasti aamulla nukume pitkään.
maanantai, 8. elokuu 2005
Kommentit