Koska aion huomenna aloittaa tosissaan tämän projektin, täytyy alustava suunnitelma tehdä viimeistään nyt.

Yhtenä vinnkinä on viimeisen tunnin, tai jopa kahden, ennen nukkumaanmenoa rauhoittaminen. Valojakin olisi hyvä himmentää, mutta se ei taida ihan vielä onnistua täällä pohjolassa. Mutta televisoin katselu ei ole sopivaa ilta touhua. Tämä kyllä tuottaa vaikeuksia, ainakin joskus ja ainakin miehelleni. Mutta tätäkin nyt yritetään.

Toivottavasti mies onnistuu aikeessaan tulla töistä kotiin aikaisemmin, että ehtisivät touhuta lasten kanssa kotona jo ennen kuutta. Kuudelta on sitten ruoka-aika. Seitsemän aikaan aletaan valmistautumaan unitilaan ja kahdeksan aikaan nukkumaan.

Iltarutiinit pitäisi vielä luoda. Meillä kun niitä ovat vain hampaidenpesu ja pokien iltamammattelu. Ja vielä oma rutiinikammoni tähän päälle. Olen aina uskonut, ettei rutiineista ole haittaa, muttan ole uskonut niiden suuresti auttavankaan. Mutta olen uskotellut sitä, koska en vain pidä rutiinien ylläpidosta. Nyt aion kyllä yrittää.

Päiväunille ja aamuheräämisille en aio luoda aikatauluja vielä. Katson aluksi, ovatko ne tarpeen ja mikä olisi sopiva aika niille. Jos nyt jotakin päätän, se menee varmasti metsään. En myöskään haluaisi alkaa herätellä lapsia unilta. Korkeintaan joskus rytmin luomiseksi.

Ihmisen biologinen rytmi on kuulema 25h,  pikkulapsilla jopa 30h, sykli. Se selittää sen, että itsestään ei vuorokausirytmi pysy ajallaan, vaan sitä joutuu tahdistamaan oikeastaan joka päivä.

Muistanpa omasta lapsuudestani, kun olimme pieniä koululaisia. Kaikilla muilla oli nukkumaanmeno aika viikolla, paitsi minulla. Olin siitä aika kateellinen ja määräsin itse itselleni nukkumaanmenoajan, kun ei sitä meillä kukaan muukaan tehnyt. Se aina oli kyllä puolituntia myöhemmin kuin muilla, enkä tainnut sitä montaa iltaa noudattaa.